VUOSI
2011
muutti monen ihmisen elämän toiseen suuntaan halusipa hän
sitä tai ei. Tähtitaivaan tuhdit kuviot koskettavat varsin laajaa ihmismassaa, ja kuten
tiedämme, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Rahamaailmassa
kohistaan ja laajoja väärinkäytöksiä tulee jatkuvasti julki
samoin korruptiota tai vastaavaa. Kerroin asiasta jo vuonna 2008
nettisivuillani
ja Seura-lehdessä myös.
Suomessakin puhutaan taantumasta. Miten vähän yli
5-miljoonainen kansa voi mennä taantumaan, kun aika monella on jopa kaksi kotia, auto
ja/tai vene ym.
arvokasta. Suomi nousee tästäkin tilanteesta kuten olemme
ennenkin tehneet oikeasti köyhinä ollessamme ja sodan vaikeasti vaurioittamina.
Olen henkilökohtaisesti kohdannut
Helsingissä sodan silmästä silmään ja minut on myös
lähetetty väkipakolla Tornion kautta Ruotsiin junalla sotaa
pakoon. Meitä osallistui maailman suurimpaan laillistettuun
heitteille jättöön/hylkäämiseen n. 80.000 lasta. Suomi
menetti siinä operaatiossa tuhansia lapsia, jotka
jäivät mm. adoption tai muun syyn kautta pysyvästi asumaan
Ruotsiin. Psykologit eivät ole auttaneet ketään
missään vaiheessa. Silloin pantiin lapset kärsimään,
nyt ovat vuorossa vanhukset eli suunnilleen
samat kidutetut sielut kuin silloinkin.
Kävin Haminassa RUK:n kurssin
numero 83 vuonna 1954 ja suoritin aselajini,
viestin ykkösluokan kuntoisuusmerkin. Siviiliin päästyäni
aloin odotella kutsua kertausharjoituksiin. Sitä
ei koskaan tullut ja tunsin itseni erittäin
pettyneeksi, sillä olinhan siviilissä
harvinainen tietokonealan asiantuntija, johon lajiin sain
Sveitsissä, Saksassa ja Englannissa
erikoiskoulutuksen. Suomessa ei alan koulutusta
silloin ollut.
Kuvittelin, että kaltaistani
eksperttiä tarvittaisiin. Eipä vaan tarvittu.
Jos olisin tämän tiennyt ennakkoon en olisi
mennyt armeijaan ollenkaan tuhlaamaan aikaani. Nyt kaikki on ohi ja kuolen
ikuisena, pettyneenä nostoväkivänrikkinä.